Terve, Marika. Kerro alkuun hieman yrityksestäsi: mitä toiminimesi Pihasuutari tarkalleen ottaen tekee ja keitä ovat sen asiakkaat?
Pihasuutari palvelee asiakkaita sekä puutarhoissa että kodeissa. Pääosin työt ovat puutarhatöitä, mutta pienen yrityksen on pakko tehdä kaikkea, mitä yrittäjä osaa ja pystyy. Teenkin myös kotisiivouksia pienissä määrin.
Kun aloitin, minusta tehtiin paikalliseen sanomalehteen pieni juttu, jonka myötä sain ensimmäiset asiakkaani. Siitä se lähti hiljalleen leviämään. Teen edelleen töitä työssäoppimispaikkanani olleelle yritykselle aliurakoitsijana, ja kyseinen yritys on myös suurin työllistäjäni.
Pihasuutarin asiakaskuntaan kuuluu paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka muuten pärjäävät kotonaan, mutta heillä on haasteita selviytyä oman pihan raskaista huoltotöistä.
Entäpä oma taustasi? Millaisen työ- ja opintopolun olet kulkenut ennen nykyisen yrityksesi perustamista?
Olin valtiolla vuorotöissä valvonta-alalla 13 vuotta ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Sitä ennen tein asiakaspalvelutöitä matkustajaveneessä saaristoliikenteessä.
Aloitin peruskoulun jälkeen opiskeluni merimiesammattikoulussa. Suoritin ensin kaksivuotisen merimiehen tutkinnon ja sen perään vuoden kestävän laivuri-alikonemestarin tutkinnon. Merille en varsinaisesti koskaan päässyt. Ehkä rohkeus ei kuitenkaan silloin riittänyt.
Pääsin kuitenkin saaristoliikenteessä olevaan matkustajaveneeseen kansimieheksi sekä kahvilanpitäjäksi, ja viihdyin samassa veneessä viisi vuotta. Keväät, kesät ja syksyt olin töissä lähes vuorotta ja talvi oli huilausaikaa. Ennen opiskelua ja työhön pääsyä olin kaikki avovesikaudet ystäväni perheen mukana venereissuilla ja saaristossa.
Venetyön jälkeen siirryin valtiolle Merenkulkuhallitukseen ja Luotsausliikelaitokseen liikennepäivystäjäksi. Työpaikan siirryttyä pääkaupunkiseudulle oli jälleen uuden työn aika, ja pääsin Puolustusvoimille merivalvojaksi. Työpaikka oli Kirkonmaan saaressa, jossa viihdyin hyvin.
Siellä usean vuoden oltuani sain ilmoituksen saaren toimintojen lakkauttamisesta ja virkapaikan siirtymisestä jälleen pääkaupunkiseudun suuntaan. Olin kuitenkin tuona aikana ostanut itselleni pienen talon maalta ja löytänyt sieltä myös sydämeni valitun. Hänellä on oma yritys asuinalueellamme, joten muutto työn perässä ei ollut vaihtoehto. Olin jälleen mikä minusta tulee isona -kysymyksen äärellä.
Millaiseen ratkaisuun lopulta päädyit?
Päätin opiskella yhden vuoden puutarhurin perustutkintoa valvontatyön ohessa ja toisen vuoden opintovirkavapaalla. Puutarhuriksi valmistuin Harjun oppimiskeskuksesta vuonna 2014.
Työssäoppimispaikassa minulle tarjottiin kesäkaudeksi töitä, mutta koska yritys ei vielä silloin pystynyt varmasti tarjoamaan ympärivuotista työtä, aloin pohtia oman yrityksen perustamista. Tällöin voisin itse työllistää itseni, jos vaan tahtoa asiaan löytyisi.
Tammikuussa 2015 perustin Pihasuutari-yrityksen, ja pikkuhiljaa se on alkanut kantaa minua eteenpäin.
Sinulla tulee pian viisi vuotta täyteen yrittäjänä. Miten kuvailisit kyseistä ajanjaksoa?
Yrittäjyys on suoraan sanottuna aika hullua. Yrittäjän työpäivät voivat helposti olla 16–18-tuntisia – joillakin vielä pidempiä – ja millään ei kaikista tunneista pysty ketään rahastamaan saati saamaan mitään ylityö-, ilta- tai yölisiä. Pahimmillaan näin on seitsemän päivää viikossa.
Asiakkaat ovat minulle se kantava voima, ja asiakkaan etu on minunkin etuni. Myös tietynlainen vapaus ja päivien erilaisuus on tämän homman suola. Vaikka välillä tuntuu, että kiirettä ja stressiä pukkaa, aina niistä kuitenkin jotenkin selvitään.
